Jumalan huolenpito

Saarna Johanneksen kirkossa, 16. sunnuntai helluntaista. Luuk. 10: 38-42.

Tämän sunnuntain Raamatun kertomuksissa käsitellään huolenpitoa. Sarpatin leski piti huolta Eliasta, Filipin seurakuntalaiset auttoivat Paavalia ja Martta palveli Jeesusta. Nämä auttamistilanteet olivat erilaisia. Köyhällä leskellä ei inhimillisesti ajatellen ollut, mistä antaa. Hän ja hänen poikansa taistelivat toimeentulon äärirajoilla. Jumala välitti profeettansa suulla lupauksen: Sille joka antaa, annetaan. Tapahtui ihme. Leskirouva antoi viimeisen leivän Elialle – ja kuitenkaan häneltä ei loppunut ravinto. Sitä vain riitti ja riitti ja riitti. Oletko koskaan tuntenut samaa? Olet jakanut niukkuudesta, mutta annettavaa on kuitenkin riittänyt? Minulle tulee mieleen eräs keskustelu lapsen kanssa. Hän ei ollut oma lapseni, vaan joku muu lapsi. Puhuimme siitä, miten rakkaus riittää. Kun perheeseen tulee uusi vauva, niin äidin ja isän rakkaus ei puolitu vaan se on aina vain kokonainen. Kun tulee kolmas pienokainen, rakkaus ei silloinkaan mene osiin, vaan se yhä edelleen on kokonainen. Siksi voi sanoa, että jokaista lasta rakastetaan yhtä paljon. Rakkaus on kokonainen. Tämä on sama ilmiö kuin Sarpatin lesken jauhoissa. Niistä riittää.

Filipin seurakuntalaiset olivat huomanneet, että Paavalin taloudellinen toimeentulo ei ollut kehuttava. Paavalilla oli niin paljon työtä seurakunnissa ja evankeliumin asialla, että hän ei ehtinyt tehdä toista työtään teltan tekijänä. Seurakuntalaiset kuitenkin näkivät, että Paavalin työ evankeliumin julistajana ja opettajana oli niin tärkeä, että he päättivät avustaa Paavalia. Paavali kiitti avusta. Tosin hän sanoi, että ei tunne kärsineensä puutetta, koska hän on tottunut tulemaan toimeen sillä, mitä hänellä on. Hän joka tapauksessa oli kiitollinen siitä, että filippiläiset arvostivat hänen työtään. Jos pitää jotain asiaa tärkeänä, sitä voi ruveta tukemaan. Yksi auttamisen tapa on rahoittaa erilaisia hankkeita. Lähetystyö perustuu täysin avustuksiin, joita yksityiset seurakuntalaiset ja kirkot antavat. Antaa voi myös aikaansa, osaamistaan, voimiaan ja ideoitaan. Onko sinulla jokin asia, jonka tukemisessa olet mukana?

Jeesukselle oli muutama hyvä ystävä opetuslasten lisäksi. Raamattu kertoo Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta, jotka olivat Jeesukselle läheisiä. Evankeliumissa Jeesus oli heillä kylässä. Martta oli kutsunut hänet heille. Marttaa harmitti, että hän joutui huolehtimaan vieraiden hyvinvoinnista ja tarjoilusta ilman sisarensa apua. Hän olisi varmaan tahtonut keskustella ja olla vieraittensa kanssa, ja olla erityisesti Jeesuksen lähellä. Martta pyysi, että Jeesus moittisi hänen sisartaan laiskuudesta. Olihan se hiukan lapsekas teko. Aikuinen nainen tuo sisarten välisen kateuden ja kilpailun vieraan asiaksi. Martta olisi tahtonut kuulla, että hän on hyvä. Hän olisi tahtonut kuulla Jeesuksen sanovan: - Kyllä sinä, Martta, olet taitava ja osaava nainen, näin ihanan illallisen olet meille kattanut. Sinä olet aikaansaava ja vastuullinen. Sinuun voi aina luottaa. Mitä vielä! Jeesus ei ollut huomaavinaan Martan tunteita. Olisihan hän voinut sanoa Marttaa hyväksi ja taitavaksi. Ei siinä, että palvelee toisia, ole mitään pahaa. Päinvastoin. Mihin me joutuisimme, jos ei olisi niitä, jotka tahtovat palvella huolehtimalla elämän fyysisistä perusasioista. Jeesus ei jostain syystä toiminut niin. Hän ei kiinnittänyt huomiota Martan tunteisiin, vaan käänsi puheen laajempaan ja syvempään aiheeseen. Jeesus otti puheeksi sen, että fyysisen, aineellisen maailman lisäksi on sisäinen Jumalan maailma. Jeesus jätti taloustyöt sivuun ja alkoi puhua siitä, miten tärkeää on kuunnella sydäntään ja Jumalan puhetta siellä. On tärkeä kuunnella ja lukea hiljaisuudessa ja keskittyen Jumalan sanaa. Joskus on voitava keskeyttää kaikki käytännön työt ja keskityttävä vain ja yksinomaan rukoukseen. Rukouksessa voi kertoa Jumalalle kaikki asiansa. Voi kiittää, jos on kiitollinen ja tyytyväinen. Voi pyytää, jos on jotain vailla. Ja voi rukoilla kaikkien rakkaittensa puolesta. Voi kantaa vastuuta tästä maailmasta rukoilemalla koko maailmankaikkeuden puolesta. Tämä on aktiivinen osa rukousta. Rukouksen toinen puoli on hiljaa oloa. Jumalan puheen omassa sydämessään voi kuulla vain hiljaisuudessa.

Ortodoksisessa liturgiassa on kaunis hymni nimeltään ”Kerubiveisu”. Se tuli mieleeni, kun luin Jeesuksen sanoja Martalle. – Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Niin me teemme. Kerubiveisun sanat ohjaavat meitä sen hyvän osan omistamiseen, josta evankeliumin Maria on esikuvana. Kerubiveisua lauletaan, kun valmistaudutaan ehtoolliselle. ”Heittäkäämme pois siis kaikki huolet, | maal­liset huolet | heittäkäämme pois, | heittä­käämme pois siis kaikki | maalliset huolet, | heit­täkäämme pois maalliset huolet. / Ottaaksemme vastaan kaikkeuden Ku­ninkaan, | ottaaksemme vastaan | kaikkeuden Kuninkaan, | jota näkymättömästi seuraavat, | seuraavat enkelein joukot, enkelein joukot.