Älä pelkää!

Saarna juhannuspäivänä 24.6.2017 Marian kirkossa. Teksti Luuk 1.57 – 60.

Kaikki joutuivat pelon valtaan ja pohtivat: ”mitähän tästä tulee?”

Luulenpa, että moni kokee ja tuntee samaa nyt kuohuvan maailman keskellä.

Yhdysvaltojen uusi presidentti ja hänen aloitteensa ja ajatuksen, Venäjän suorittama Krimin pakkoliitos ja Ukrainan sota. Ison Britannian brexit. Pariisin, Nizzan, Brysselin, Lontoon, Berliinin ja Tukholman terroriteot ja mahdollinen terroriteon uhka Helsingissä Temppelinaukion kirkossa.

Kaiken tämän keskellä yksi ja toinen on ollut hieman epävarma, huolestunut ja myös peloissaan: mitähän tästä kaikesta oikein tulee. Ja kun tähän kiehuvaan soppaan lisätään entisestään voimistunut kristinuskon vastustaminen ja vähättely ja kristittyihin kohdistunut väkivalta ja terrori maailmassa, viimeksi Egyptissä, niin eipä ihme, että moni mielessään pohtii: mitähän tästä oikein tulee?

Tämän kaiken keskellä meidän tulee aina kirkkaasti muistaa se, että ”ei ole uutta auringon alla”, kuten Saarnaaja hyvin osuvasti kuvaa ja kertoo. Ihmiskunnan historia kun ei ole muuta kuin sotia, väkivaltaa, toisen ihmisen sortamista ja pienempien kansojen joutumista isompien ahdistamaksi – viime mainittu perin tuttua myös meille suomalaisille. Niin Talvi- kuin jatkosotamme kertovat karua kieltään siitä, että isommilla kansoilla on tapana eri tavoin sortaa pienempäänsä.

Ei siis mitään uutta auringon alla, ei niin terrorin suhteen, ei rahan ja kaupan maailmassa, ei politiikassa eikä turvallisuuspolitiikassa. Ei myöskään siitä, että eri tavoin uskoviin on aina kohdistunut vieroksuntaa eivätkä ristiretket oman uskon puolustamiseksi ole mitenkään tuntemattomia ihmiskunnan historiassa.

Ihminen kun nostaa kätensä toista ihmistä vastaan. Tämän saman sai myös Johannes Kastaja kokea oman elämänsä aikana. Häntä pilkattiin ja hänestä juoruttiin. Hänet vangittiin suorapuheisuutensa vuoksi, ja lopulta julmasti kostoksi teloitettiin. Johannes joutui ns valtiollisen terrorin kohteeksi – itse asiassa samoin tapahtui myös Jeesukselle. Hänet tuomittiin poliittisin perustein käyttäen toki uskontoa ja uskoa verukkeena tuohon oikeusmurhaan.

Mitähän tästä kaikesta ympärillä vellovasta oikein tulee?

Pahimmillaan seuraava suursota, jonka merkit monien mielestä ovat jo ilmassa. Parhaimmillaan se, että eri tavoin uskovat ihmiset ottavat todesta oman uskontonsa perusteet ja keskeiset opinkohdat, joiden tavoitteena on yksinkertaisesti armo, armeliaisuus, toisten kunnioitus, keskinäinen rakkaus ja ykseys.

Tämä on kaikkien uskontojen yhteinen ydin, jonka valitettavasti me ihmiset olemme usein kääntäneet palvelemaan omia itsekkäitä pyrkimyksiämme, joilla ei enää ole mitään tekemistä todellisen uskon ja uskontomme kanssa, olimmepa sitten juutalaisia, muslimeja tai kristittyjä.

Pariisin, Nizzan, Brysselin, Lontoon, Berliinin ja Tukholman terroritekojen yllä on kaikunut huudahdus: ”allahu akbar”, Jumala on suurin – niin kuin Jumala hyväksyisi viattomien surmaamisen. Ja valitettavasti monissa koraanikouluissa ja moskeijoissa saarnataan vihaa kristittyjä kohtaan väittäen sen olevan Jumalan tahto.

Mitä tällaisesta vihan lietsonnasta seuraa?

Vain vihaa.

Tämä vihanlietsonta näkyy pahiten Lähi-idässä, jossa toisella puolen jo lapsesta opetetaan, että ”hyvä juutalainen on kuollut juutalainen” ja toisella puolella, että ”hyvä muslimi on kuollut muslimi”. Ja kun tätä mantraa on hoettu eri tavoin viimeisten vuosituhansien aikana, niin eipä ihme, millaiseen tuhon ja kostonkierteeseen Lähi-idässä on jouduttu. Ja kun joku rohkea Menachem Beginin ja Anwar Sadatin tavoin pyrki irtautumaan siitä – omat tappoivat heidät. Tietyt piirit kummassakin maassa halusivat ylläpitää vain vihaa ja katkeruutta. Kuka hyötyy vihan lietsonnasta ja sotatilan ylläpitämisestä? Lopulta ei kukaan.

Mitähän tästä kaikesta tulee?

Viha luo vihaa, terrori-isku synnyttää vastaterroria, kuten Lontoon viime tapahtumat kertovat. Syntyy koston ja vastakoston kierre, josta on usein miten lähes mahdotonta päästä irti.

Ja kun tällainen koston kierre syntyy, kuka silloin on voittanut? Yksinkertaisesti: terroristit. Kaiken terrorin tavoitteena kun on aina kaksi asiaa: ensinnäkin vihan ja kostotoimien synnyttäminen, jotta koston kierre voi alkaa ja synnyttää uusia terroritekoja.

Toiseksi pelon luominen, niin että emme uskalla elää ja toimia normaalisti.

Terroristit ovat voittaneet, jos viha ja pelko valtaavat meidän sydämemme ja tapamme toimia.

Mitä pitää siis tehdä?

Ensinnäkin ottaa todesta se, että Jumala todella on suurin. Paljon suurempi kuin osaamme edes kuvitella.

Ja Jumalan tahto meitä kohtaan on aina hyvä tahto. Edelleen maailmamme yllä kaikuu jouluyön enkelien ylistys: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Sama enkelien ylistys kuuluu Johannes Kastajan ympärileikkauksen äärellä – Jumala on läsnä tästä hetkessä, näiden ihmisten keskellä osoittamassa hyvää tahtoaan ja varjelustaan.

Ja toiseksi se, että vaikka elämä on kuin kuohuva meri, se on Jumalan luoma, ylläpitämä ja lunastama maailma. Psalmista kuvaa tätä todellisuutta hyvin huokaistessaan: ”mahtava on meren aalto, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra”. Allahu akbar – Jumala on suurin.

Edelleen Hän pitää käsissään tätä maailmaa ja jokaista luomaansa ihmislasta riippumatta siitä, mikä, millainen ja kuka hän on. Edelleen Herra on meidän kanssamme.

Immanuel, Jumala on meidän kanssamme.

Immanuel - Jumala on sinun ja minun kanssani, kuten Hän oli Johannes Kastajan kanssa syntymästä kuolemaan asti. Eivätkä edes kuoleman portit voi voittaa Hänen rakkauttaan ja armoaan. Turvallisin mielin siis eteenpäin, ylistäen Johannes Kastajan isän Sakariaan tavoin elämän Herraa.

Ja Herran käsi on suojaavana meidän yllämme.