Kutsu Jumalan valtakuntaan

Saarna Marian kirkossa 25.6.2017

Kertomus Sakkeuksesta on yksi Raamatun tutuimmista. Samoin on myös syy, joka saa Sakkeuksen hakeutumaan Jeesuksen lähelle. Näin pari viikkoa sitten tuon saman syyn kirjoitettuna. Kirjoitus löytyi hyvin erikoisesta paikasta nimittäin Kampista, Helsingin linja-autoaseman lähellä olevan vessan seinästä. Nuo sanat pysähdyttivät minut. Joku kirjoitti tuskassaan: ”En mitään muuta toivo elämältä kuin että saisin anteeksi.”

Jäin miettimään, mitä tuolle ihmiselle on tapahtunut, joka näin kirjoittaa. Päättelin, että hän on melko nuori, teini-ikäinen tai nuori aikuinen. Me keski-ikäiset emme keksisi kirjoittaa sydämemme kivusta vessan seinään. Hän on nainen, koska oli kyse naisten vessasta. Syyllisyys painaa häntä. Hän selvästi tiedostaa, että on itse sotkenut elämänsä jollain lailla. Syyllisyys syntyy nimenomaan siitä, että tietää itse tehneensä väärin. Kun mietin, miten ihminen voi sotkea elämänsä, niin vastauksia on kuin hiekkaa aavikolla. Määrättömästi.

Sakkeus oli tämän nuoren naisen kohtalotoveri. Sakkeuskin oli sotkenut elämänsä. Hän oli antanut ahneudelle vallan ja kiskonut ihmisiltä veroja liikkaa. Liian hän otti omaan käyttöönsä. Sakkeuksesta tuli varakas toisten kustannuksella. On selvää, että hän ei ollut suosittu kansalainen Jerikon asukkaiden keskuudessa. Saattaa olla, että nuori nainen on myös antanut vallan jollekin sellaiselle, joka ei tee hyvää ihmiselle. Voi olla, että hän on aiheuttanut surua perheelleen, elämänkumppanilleen tai vanhemmilleen. Syvää syyllisyyttä meissä herättävät uskottomuus, toisen hylkääminen, päihteiden liika käyttö, opintojen keskeyttäminen tai työstä pois jättäytyminen ilman syytä ja irrallisuuteen joutuminen. Kevein perustein tehty abortti on naiselle hyvin haavoittavaa, se painaa omaatuntoa raskaana, koska se on peruuttamatonta. Jos on laskenut suustaan suuria valheita ja ne ovat vahingoittaneet jotain toista ihmistä, syyllisyys herää. Sanojakaan ei saa otettua takaisin. Ei ole uskottavaa sanoa suuren loukkauksen jälkeen, että vitsi, vitsi. Etkö leikkiä ymmärrä?

Sakkeus ja esimerkkikertomuksen nuori nainen ovat meille samaistumiskohteita. Jos olisit itse kirjoittanut nuo sanat: en toivo elämältä mitään muuta kuin että saisin anteeksi, mistä sinun kohdallasi olisi kysymys? Mikä asia saa omantuntosi kolkuttamaan nyt?

Evankeliumin kertomus päättyy rohkaiseviin sanoihin: Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Jeesus ei hävennyt Sakkeusta vaan meni iloisin mielin hänen kotiinsa. Jeesus tiesi, millaista Sakkeuksen elämä oli. Hän näki toisen ahneuden, mutta ei hylännyt sen takia häntä.

Vanhassa iskelmän renkutuksessa lauletaan, että ”se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen”… Jos teet minulle joskus jotain pahaa, en anna sinulle anteeksi enkä toista mahdollisuutta. Siitähän on kyse, jos jokin asia on kerrasta poikki. Tällainen puhe on jonkinasteista uhkailua. Kuka uskaltaa pyytää anteeksi virhettään, jos jo valmiiksi tietää, että anteeksi ei anneta. Anteeksiantamattomuus voi olla osa joidenkin perheiden tai seutujen kulttuuria. Kuulin kerran erään anopin sanovan miniälleen, että ”meirän perhees ei anteeks pyyretä eikä anteeks anneta”. Huh, miten karu elämänasenne. Murre paljasti, miltä seudulta tämä karu vanha nainen oli. Jeesus on aivan toista maata. Hän on syntisten ja hyljeksittyjen ystävä. Hän oikein etsimällä etsii kaikkia, jotka ovat sotkeneet elämänsä ja tarvitsevat anteeksiantoa.

Luen tähän saarnan päätteeksi lyhyen meditaation, rukouslauseita, joiden mukana meistä jokainen voi nyt sanottaa sen, mikä mieltämme painaa. Voimme hetken ajan katsoa kipuamme silmiin, ja sitten tulla ehtoollispöytään anteeksiantamuksen aterialle. Jeesus sanoo meille jokaiselle: - Tule minun luokseni sinä syntikuorman uuvuttama, minä annan sinulle levon.

Valon Herra, astu meidän menneisyyteemme, hajota pimeyden työt, murra pahan valta, pyyhi pois synkät ajatukset. Astu sisään muistojemme arkistoon, astu sisään syyllisyyden ja häpeän pimeään huoneeseen. Astu sisään peiteltyjen ja unohdettujen syntien huoneeseen. Tule, valon Herra, ja anna anteeksi. Tule, rakkauden Herra, ja vapauta meidät. Tule, vedä meidät ulos pimeydestämme. Tule, vedä meidät sinun lähellesi. (David Adam, Avoin portti)