Salattu Jumala

Saarna Marian kirkossa 11.6.2017 Kolminaisuuden päivänä, Joh. 15:1-10.

Tämä pyhäpäivän Raamatun tekstit haastavat meidät kasvamaan Jumalan tuntemisessa. Jobin kirjan näkökulma tähän asiaan on, että me emme voi tavoittaa kaikkivaltiasta. Job puhuu siitä Jumalan ominaisuudesta, joka on meille ehkä kaikkein vaikein. Me emme voi ottaa Jumalaa omaan hallintaamme, emme ymmärrä hänen tahtoaan ja ajatuksiaan. Jumala on salattu. Hän ei ole vain rakkauden Jumala vaan myös tutkimaton Herra. Elämä vain tapahtuu: ”Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.” Valo ja varjo vuorottelevat elämässämme.

Paavali kertoo Jumalasta yhden tärkeän ominaisuuden Efesolaiskirjeen kohdassa: ”Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” Jumalassa on erilaisia puolia sen mukaan, miten hän kulloinkin toimii. Kristuksessa meidän on kaikkein eniten mahdollista nähdä ja ymmärtää Jumalaa. Jeesus puhui tavallisten ihmisten kanssa. Noissa puheissa hän kertoi Jumalasta, omasta osuudestaan Jumalan Poikana ja siitä tavasta, jolla Jumala tekee työtään meissä, meidän sydämissämme. Tästä viimeksi mainitusta on kyse päivän evankeliumissa.

Tahdotko kasvaa Jumalan tuntemisessa? Sitä Jeesus kysyy meiltä tänään. Hän neuvoo keinon, jolla se on mahdollista. ”Pysykää minun rakkaudessani”, hän sanoo. Jeesus avaa tämän asian vertauksen avulla, hän kertoo vertauksen viinipuusta. ”Minä olen tosi viinipuu.” Tällä kuvalla Jeesus kertoo meille omasta ainutlaatuisuudestaan. Hän on oikea elämän alkuperä, ja niin ollen olemassaolomme syvin salaisuus. Jeesus opettaa, että Jumala on yksi. Hän ja Isä ovat yksi, ja me myös kuulumme samaan linkkiin, samaan yhteyteen. Eikö ole hurja ajatus, että meidän jokaisen elämän perimmäinen alku on Jumalassa! Ei tarvitse kysellä oman elämän tarkoitusta tai sitä, miksi olen olemassa. Jokainen meistä on olemassa, koska Jumala tahtoo niin. Hän on antanut elämän meille lahjaksi, elettäväksi ja iloittavaksi. Hän opastaa meitä, että tekisimme sen hänen yhteydessään. Pysyminen Jeesuksen yhteydessä on uskoa häneen. Uskon voi siis määritellä näin helposti: se on Jeesuksen luo tulemista ja hänen luonaan pysymistä.

Jeesus kertoo vertauksessa, että hän on tosi viinipuu, jota hänen Isänsä hoitaa. Isä karsii ja puhdistaa puun kaikesta liiasta. Lauloimme virressä, että liiat versot eli synti estää hyvän kasvamista ja kuluttaa uskon voimaa. Kaiken hoidon tarkoitus on, että puu tuottaisi yhä enemmän hyviä hedelmiä. Kirkkotaiteessa kuvataan usein Jeesus-puuta ristillä, josta versovat oksat ja lehdet. Tähän kuvaan liittyy myös vanha keskiaikainen ristinpuun siunaus: ”Sinun oksillasi vuoti pyhä veri. Sinun hedelmäsi on makea ja hyvä.” Puun puhdistaminen liioista versoista varmistaa sen, että meillä on oikeus kuulua Jeesukselle. Kiusaukset ja synti eivät voi repiä meitä irti Jeesus-puusta. Jeesus ei sano, että te voitte olla oksia, jos tuotatte hyviä hedelmiä ilman hoitoa ja karsimista. Hän sanoo: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.” Jeesus on omasta puolestaan aktiivinen suhteessa meihin. Hän suorastaan tulee meitä vastaan, niin että oma osuutemme voi olla hyvin pieni liike kohti häntä. Huokaus vain. Sekin riittää. Voimme vain huokaista Kristuksen puoleen: Tee Jeesus hyvää työtäsi minussa. Kristityn elämän lohdullinen puoli on siinä, että me kuulumme samaan puuhun Jeesuksen kanssa, joka osaa rakastaa ja myös tekee sen.

Olisi tarkoitus, että me oppisimme rakastamaan ja myös tekisimme sen. Hyvät hedelmät, joita saadaan satona, kun kuulumme Jeesus-puuhun, on rakkautta. Kun Raamatussa puhutaan rakkaudesta, sillä tarkoitetaan monenlaisia rakkauksia. Rakkaus on ystävyyttä. Rakkaus on vanhemmuutta ja lapseutta. Rakkaus on erotiikkaa, puolisoiden välistä rakkautta. Rakkaus on ilman ehtoja olevaa, pyyteetöntä uhrautuvaa rakkautta; sellaista on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Risti on tällaisen rakkauden merkki. Ja siksi risti kuvataan elävänä puuna, josta versovat oksat ja hyvät hedelmät. Kun meitä karsitaan ja hoidetaan Jeesus-puun yhteydessä, sen tarkoitus on, että me oppisimme rakastamaan kaikella tavalla. Että rakastaisimme ystäviämme, perhettämme, lapsiamme, lastenlapsiamme ja vanhempiamme. On tarkoitus, että oppisimme olemaan uskollisia parisuhteessa ja rakastamaan kumppaniamme. Vaikein haaste meille on, että oppisimme ajattelemaan ensin toisen parasta ja vasta sitten omaamme. Tällaista on pyyteetön rakkaus.

Kristillisen elämäntavan ydin on rakkaudessa. Rakkaus toteutuu kahden vastakkaisen elämänasenteen leikkauspisteessä: rakkauden täyttämä elämä ei ole vain passiivista lepoa vaan se on aktiivista toimintaa toisten hyväksi, se on palvelemista. Mutta toisaalta aktiivisuus ei ole suorittamista, niin että hampaat irvessä yritämme ja yritämme niin että ylitämme omat voimavaramme kerta toisensa jälkeen. Kristillinen elämäntapa on siis sitä, että teemme työtä kohtuullisesti; ja muistamme myös levätä. Kristillinen elämäntapa ei ole sitä että vain lepäämme unohtaen kaikki toiset ihmiset, vaan sitä että kannamme oman osuutemme vastuusta niissä yhteisöissä, joihin kuulumme.

Rakkaudessa on Jumalan voimaa. Kukapa ei tahtoisi jumalallista voimaa tueksi omaan elämäänsä. Lähes jokaisessa kodissa on eräs kirja, joka on hyvä elämäntapaopas rakkauteen. Se on katekismus. Kymmenen käskyä ovat selkeät ja hyvät opasteet rakkaudesta. Katekismusta ei kannata pitää vain hyllyn koristeena vaan sen voi ottaa yöpöydälle. Esimerkiksi nukkumaan käydessä voi lukea yhden käskyn illassa ja miettiä, mitä tämä käsky opettaa minulle rakkaudesta. Otetaan esimerkki. Kahdeksas käsky kuuluu: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Juhlallinen lause, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että älä puhu perättömiä ystävästäsi, luokkakaverista tai sukulaisesta. Älä juorua, vaikka se on kivaa. Äläkä ilkeile toiselle ja loukkaa tahallasi häntä. Me kaikki tiedämme, mitä on juoruaminen ja ilkeileminen. Ne eivät kuulu rakkauden täyttämään elämäntapaan. Anteeksipyytäminen sen sijaan kuuluu. On rakkautta katua virheitään ja pyytää niitä anteeksi. Ikävistä ja mieltä pahoittavista asioista kasvavat ne liiat versot, jotka täytyy karsia pois oksista. Ja kukapa ei tahtoisi luopua pahoista asioista elämässä.

Jos sinulta löytyy kotoa värikyniä, liituja tai akryylivärejä, tee itsellesi kuva puusta. Ajattele sitä tehdessäsi, että se on rakkauden puu. Jumalan rakkaus Jeesuksessa on puun runko. Sinä olet ihana oksa, jossa kasvaa muutama makoisa hedelmä. Tee sinne myös muita oksia, joissa myös on hedelmiä. Ajattele omaa tulevaisuuttasi. Usein tulevat päivät ja vuodet askarruttavat mieltämme, koska emme tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Ajattele myös sitä, että sinä saat kohdata oman tulevaisuutesi yhteydessä Jeesus-puuhun. Ympärilläsi on myös paljon oksia. Et ole yksin. Jos oma oksa on huonossa kunnossa ja vain yksi puolimätä hedelmä roikkuu siitä, on muita, joilla ehkä on sinulle annettavaa. Muista että sinun oksaasi hoidetaan, sitä leikataan ja karsitaan pois liioista ja turhista asioista, jotka tekevät elämästäsi raskaan. Jumala tekee tätä työtään meissä. Siksi tulevaisuutemme voi olla valoisa.