Tärkeintä

”Ai, sie tulit!” Ilahtunut hymy tuulikaapissa. Olimme puhuneet puhelimessa. Olin kuullut, että kukaan sukulainen ei enää ole elossa, ei ole ketään, kuka kävisi kylässä. Sanoin, että voisinhan minä tulla.

Hän keittää kahvia ja juttelee, että punatulkut ja oravat ja käpytikka, ne ovat onneksi hyvää seuraa. Ja Emmerdale ja Kauniit ja Rohkeat. Mutta lisää siihen, että ”onhan se kiva, että saa jollekin toiselle välillä kahvit keittää”. Kaivelee keksipaketin kaapista. ”Tätä mie oon säästellyt, että tarjoan sitten, kun joku tulee.”

Katseeni osuu keksipaketin parasta ennen -päiväykseen: 07/2016.

Puristan lautasliinaa kynsillä kämmentä vasten. Sanon, että tulen mielelläni toistekin kahvia juomaan.

Mietin, että pelkästään tätä voisin tehdä työkseni. Mennä niiden luo, kenen luona ei kukaan käy. Istua kuuntelemassa. Ihmetellä yhdessä, miten taitavasti tikka keikkuu pää alaspäin.