Olen tässä

saarna 4.sunn.lopp. 29.1.2017 klo 10 Marian kirkko.

Hellä halaus. Kevyt hiuksien silitys. Lämmin kosketus olkapäähän. Luja käden puristus – olen tässä, vierelläsi, apuna, lohtuna ja tukena.

Kukapa meistä ei tietäisi, miten hyviltä tuollaiset välittävät viestit tuntuvat ja miten paljon ne meille jokaiselle merkitsevät. Niissä todentuu ihmisyytemme – en ole yksin, minun rinnallani on joku toinen.”Olen tässä”.

Näissä kahdessa sanassa kiteytyy varsin hyvin myös tämän päivän Raamatun sanat, kaikki kolme kuultua katkelmaa. Niiden välityksellä eteemme piirtyi kolme miestä, jotka eri tavoin olivat tai joutuivat tiukkaan paikkaan elämässään: nimittäin Job, Paavali ja Pietari. Jokainen heistä joutui omalla tavallaan elämän myrskyn keskelle, hetkiin, jotka ravistelivat syvästi elämää – ja he selvisivät niistä. Näitä kolmea miestä yhdistää sama kokemus: Jumala on tässä.”Olen tässä”.On hyvä hieman palauttaa mieleen heidän kokemuksiaan: vaikka eri tavoin sieltä koulusta ja rippikoulustamme asti olemme kuulleet heistä, ei kertaus ole koskaan pahasta:niin, Job ja Jobin kirja ovat aivan omanlaisensa kirja Raamatun kirjojen joukossa. Se pohtii syvästi elämän kriisejä ja vastoinkäymisiä, ja siitä on jäänyt kieleemme erilaisia sanontoja: kuten ”jobin posti”. ”Jobin postilla” tarkoitamme sitä, että kuulemme jotain ikävää tapahtuneen, saamme ”jobin postia”. Job sai vastaan ottaa hirmuisimman teidon, mitä ihminen voi saada: hänen lapsensa saivat surmansa. Isä menetti koko perheensä, vain vaimonsa jäi henkiin.Jobin kirja kuvaa miehen surua, kipua ja tuskaa, joka ravistelee hänen koko olemustaan. Jokainen meistä, joka on menettänyt jonkun läheisensä, tietää kuinka syvältä kuolema meitä kouraisee. Job oli kasvokkain kuoleman kanssa, äkillisen, yllättävän kuoleman, lastensa kuoleman.

Itse isänä osaan edes jotenkin kuvitella niitä vellovia tunteita, tuskaa ja kipua, joka Jobin, isän mielessä ja sydämessä liikkui ja tuntui – mutta vain hieman, vain kaukaa, en ole kokenut oman lapseni kuolemaa.Tämän elämänsä myrskyn keskellä Job huusi myös Jumalansa puoleen: ”miksi sallit tämän kohdata minua? Olenhan noudattanut tahtoasi ja elänyt hurskaasti – miksi minua kohtaa näin suuri onnettomuus?”. Jumala vastasi Jobin tuskaan vain yksinkertaisesti toteamalla olevansa tämän maailman Luoja, jonka suuruutta ihminen ei voi käsittää. Jumala on meidän aisteiltamme salattu Herra, joka kaikessa salatussa suuruudessaan silti pitää meitä käsissään. Hän, joka on asettanut maan perustukset, piirtänyt meren mahdille rajat, asettanut taivaan kappaleet paikoilleen, on Jumala, joka on läsnä minun ja sinun elämässä. ”olen tässä” – tämän uskosta nouseva varmuus Jumalan läsnäolosta kantoi Jobia yli oman elämänsä myrskyn.

Niin, yhtä lailla Paavali kuin Pietari kamppailivat eri tavoin monenlaisten vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä. Paavali puolestaan vihasi ja vainosi Jeesuksen opetuslapsia, kunnes matkalla Damaskokseen hän kohtasi Herran, joka yksinkertaisesti sanoi ”olen tässä, minä olen Jeesus”. Tuo kohtaaminen muutti Paavalin elämän. Hän lähti rohkeasti julistamaan Jumalan todellisuutta ja Kristuksen ristiä ja ylösnousemusta. Ja tästä omasta Jumalan läsnäolon kokemuksestaan hän toteaa Timoteukselle: ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen”. Jumalan johdatuksessa Paavali oli oppinut nämä kolme tärkeää elämän opetusta: Jumala antaa voimaa arkeen, Hän luo ja synnyttää rakkautta ja opastaa käyttämään tervettä harkintaa.

Tervettä harkintaa kannattaa käyttää aina elämässä ja omissa toimissaan ja teoissaan, myös uskon asioissa. Ja sitten on kolmas mies, ystävämme Pietari. Pietari, joka lähtee rohkeasti seuraamaan Jeesusta. Pietari, joka näkee Herran kirkkauden. Pietari, joka tunnustaa Kristuksen olevan Jumalan Poika. Pietari, jonka usko pettää niin päivän evankeliumissa kuin Kiirastorstaina ylipapin pihassa. Tämän miehen, jonka usko pettää kriittisessä hetkessä, miehen, joka vajoaa meren aaltoihin ja kieltää Herransa – tämän miehen Jeesus asetti oman joukkonsa ensimmäiseksi johtajaksi.Tässä kohtaa luulisi äkkiseltään Jeesuksen terveen harkinnan pettäneen pahasti, mutta tärkeintä oli juuri se, mitä päivän evankeliumi kuvaa: hätänsä hetkellä Pietari huutaa Herransa puoleen – ja Kristus ojentaa hänelle kätensä, ottaa häntä lujasti kädestä kiinni ja vetää kuiville. ”minä olen tässä. Minä ojennan käteni sinulle ja kannattelen sinua elämän keskellä, tapahtuipa mitä tahansa.”

Tähän lupaukseen me saamme aina luottaa: Herran on meidän kanssamme ja Hänen käsissään on meidän elämämme. Mutta samalla meidän tulee muistaa se, että meidän tehtävämme on auttaa, tukea ja rohkaisten tarttua toistemme kädestä kiinni. Käsi Kristuksen ja käsi toistemme kädessä saamme rohkeasti kulkea eteenpäin tällä joskus niin kivikkoisella ja myrskyisällä tiellämme.

hjjs