Näkemiin vähäksi aikaa

Kaksi viikkoa ennen joulua sain yllättävän kysymyksen. Voisitko irrottautua työstäsi ja tulla vuodeksi työhön Kirkon koulutuskeskukseen.

Mitä kristitty tekee, kun kyselee elämänsä suuntaa? Juttelee puolison tai hyvien ystävien kanssa, kuuntelee syviä tunteitaan ja ajatuksiaan, rukoilee ja lukee Raamattua, kysyy esimieheltä ja työkavereilta.

Jotenkin noin se meni minullakin. Lopulta kaikki järjestyi muutamassa viikossa: virkavapaus, hyvät sijaiset, käytännön asiat, ja piispakin rohkaisi.

Nyt, kun vuosi on vasta alussa, näyttää siltä, että tulevat yksitoista kuukautta kuluvat kirkon johtamiskouluttajana Järvenpäässä, yhtenä kolmen hengen tiimissä. Se on merkillistä, sillä en ole pitänyt itseäni erityisen johtajatyyppinä. Omat sotilasansiotkin ovat perin vähäiset. Ja vaimolta kysyessä hän totesi, että sinä vaikutat melko samanlaiselta sekä työssä että kotona.

Mutta toki – yksitoista vuotta kirkkoherran virassa ovat pakottaneet koko ajan kouluttautumaan ja tutkimaan sitä, mistä johtamisessa on perimmältään kyse. Ehkä nyt on mahdollisuus sekä jakaa oppimastaan että oppia lisää, sillä esimiestyö jää aina vajaaksi.

Esimiestyö on, kuulemaani määritelmää lainaten, ihmiskilpenä olemista omaa hulluutta, työyhteisön hulluutta, toimintaympäristön hulluutta ja omistajien hulluutta vastaan. Oma hulluus on näistä luultavasti vaikein vastus.

Toivotan Reimarin lukijoille Jumalan varjelusta ja johdatusta alkaneeseen vuoteen.

Juha Tanska

kirkkoherra (virkavapaalla 1.2-31.12.2017)​