Kohtaaminen kaivolla
Saarna 2. sunnuntai loppiaisesta, Johannes 4:5-26. Marian kirkko
”Kaivolla.
Mies yllätti.
Nainen yllättyi.
Heidän ei ollut soveliasta puhua toisilleen.
Nainen kantaa leimaa
sukutaustansa ja elämänkokemuksensa takia.
Mies juutalainen,opetettu halveksimaan heitä.
Hierarkia sanelee lait.
Mies kuitenkin avaa vuoropuhelun.
Tarvitsee jotakin.” Irja Askola
Vuoropuhelu alkoi pienestä asiasta, kysymyksestä: ”annatko juotavaa”. Sitten keskustelu muuttui syvälliseksi, kumpikin oli janoissaan sekä mies että nainen.
Oletko olet itse jutellut jonkun kanssa itsellesi tai toiselle niin tärkeästä asiasta, että se on ainakin sen päivän kulun tai tunnelman muuttanut? Joskus elämä voi muuttua enemmänkin. Näin kävi naiselle, kun hän jutteli Jeesuksen kanssa.
Ehkä olet käynyt keskustelua ystäväsi, vanhempasi tai jopa tuntemattoman henkilön kanssa. Parhaimmillaan keskustelu on ollut sitä, että saat pelkäämättä sanoa mielipiteesi ja saman annat toiselle. Silloin saat olla oma itsesi, pelkäämättä, että toinen haavoittaa sinua kertomalla vaikka muille kahden kesken keskustellun asian. Tällaista oli naisen keskustelu Jeesuksen kanssa. Dialogia, toisen kunnioituksen hengessä.
Toisen kanssa pohtiminen selventää ajatuksia. Yksin pohtimalla ajatukset kulkee helposti kehää, eikä löydä uutta ratkaisua asiaan. Toisen kanssa dialogissa voi paremmin suhteuttaa itseä askarruttaneet asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja meillä on jokaisella on salaisuuksia, jotka voimme jakaa vain luottamuksen hengessä.
Nainen luotti Jeesukseen. Hän rohkeasti ihmetteli ääneen mistä Jeesus ottaisi lähdevettä, kun hänellä ei ollut ole edes astiaa mukana. Jeesus oli sanonut: ” Jos ymmärtäisit ,kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, että hän antaisi sinulle elävää vettä .” Nainen ymmärsi ,että Jeesus puhui virtaavasta vedestä. Samalla nainen vähän niin kuin hän valisti Jeesusta kertomalla, että tämä kaivo , jonka äärellä he olivat , ei ollut mikä tahansa kaivo. Heidän esi-isänsä Jaakob oli antanut sen heille. Kaivo oli samarialaisille historiallisesti ja uskonnollisesti tärkeä paikka. Uskon,että sekä nainen että Jeesus tiesivät kaivoon liittyvistä rakkaustarinoista. Naisen esiäideistä mm. Raakel ja Rebekka olivat kaivon myötä tavanneet tulevan aviomiehensä.
Naista ei pelottanut se, että Jeesus tiesi hänestä kaiken, myös sen ettei naine elänyt omanmiehensä kanssa. Jeesus ei tuominnut häntä vaan näki missä tilanteessa hän oli ratkaisunsa joutunut tekemään. Ei toruminen vaan hyväksyminen ja aito keskustelu muutti naisen elämän. Keskustelutuokio voi siis vaikuttaa paljon.
Jeesuksen kanssa keskustelu virvoitti naista paremmin kuin mikään lähdevesi. Naisen käsitys Jeesuksesta muuttui heidän keskustellessaan. Ensin nainen näki hänessä vain juutalaisen miehen. Keskustelun jatkuessa nainen näki hänessä profeetan. Lopuksi Jeesus oli hänelle Pelastaja , joka antoi hänelle sielun janon sammuttajaa, elävää vettä. Nainen koki tulleensa hyväksytyksi väärinymmärrytyksistään huolimatta . Hän jätti juoma-astiansa kaivolle ja kiirehti kertomaan muille kylän naisille ja miehille Jeesuksesta.Voin kuvitella, kuinka hän oli innoissaan ja vapauden ja ilon valloittamana kertonut muille kohdanneensa miehen , joka tiesi hänestä kaiken. Hänen ei tarvinnut enää hävetä itseään ,vaan kertoa muille ilosanomaa elävän veden tuojasta, sielun janon sammuttajasta.
Rukous on kahdenkeskistä keskustelua Jeesuksen kanssa. Juttelua ilman pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä. Hiljaisuudessa ,kun omat päässä pyörivät ajatukset ovat hiljentyneet, voi kuulla Jeesuksen puhuvan . Sillä meissäei ole mitään syvyyden sopukoita , jonne hänen rakkautensa ei yltäisi. Meissä ei ole mitään häpeän tai syyllisyyden muuria, jota Jeesus ei voisi purkaa ja vapauttaa meidät elämään vapain ja iloisin mielin.
Sykarin kaivolta alkoi yhden nimettömän naisen selviytymistarina.
Minä uskon,että näitä tarinoita on tänäänkin monta.
”Lähde elävän veden, joka uskoo minuun , ei jää janoon. Lähde elävän veden” ( virsi 921:2)