Tahdon kiittää sinua

Aikakauslehtien jutut jäävät harvoin erityisen hyvin mieleen, mutta taannoin erään naistenlehden kolumnissa esitetty oivallus sai minut pysähtymään. Kirjoittaja harmitteli, kuinka usein elämässä kauniit sanat ja kiitokset lausutaan liian myöhään: hautajaisissa, läksiäisissä ja eläkkeelle jäädessä. Kauniiden sanojen ja kiitosten jälkeen ei välttämättä kohdata enää koskaan tai toinen on jo kokonaan poissa. Sanat jäivät ehkä lausumatta silloin, kun yhteistä aikaa olisi vielä ollut.

Tuon kolumnin innoittamana haluan itse sanoa kauniit sanat ja kiitokset jo nyt, vaikka sijaisuuteni täällä Haminassa ei ole ihan vielä loppumassa. Olen valtavan kiitollinen siitä, että sain aloittaa pappina juuri Haminassa ja näiden ihmisten keskellä. Nuorena pappina olen saanut kulkea mukana ihmisten arjessa ja juhlassa, elämän iloissa ja suruissa, merkittävissä hetkissä. Olen saanut kohdata aivan ihania ihmisiä, ystävällisiä kasvoja ja lempeää ymmärrystä työtään opettelevaa nuorta pappia kohtaan. Kiitän teitä kohtaamiani ihmisiä tästä kaikesta ja siitä, että olen saanut kulkea teidän kanssanne yhteisellä matkalla.

Toivon, että tuon kolumnin ajatus innostaa sinuakin kertomaan kauniista ajatuksistasi ympärilläsi oleville ihmisille jo tänään. Ystävälliset sanat ja ajatukset eivät voi lämmittää toisia, jos niitä ei tule jakaneeksi eteenpäin. Kerrotaan siis ääneen kiitollisuudesta, ilosta ja rakkaudesta. Jaetaan onnellisia muistoja ja arjen sattumuksia. Iloitaan yhteisestä ajasta ja sen tuomista mahdollisuuksista.

”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.” 1.Tess.5:16-18

Tess.5:16–18