Isän muisto

”Pää pyytäjälle, pyrstöjouhet joutavalle ja keskiruumis keittäjälle”. Isoisäni lempisanontoja. Hän harrasti ahkerasti kalastusta ja ruokapöydässämme oli kalaa milloin missäkin muodossa. Jos muuta kalaa ei ollut saatavissa, niin suolakalaa ainakin. Kesäisin mummini nipristi nenäänsä , kun pyykkinarulla roikkui kapakalat eli kuivat kalat. Helsinkiin muuton jälkeen en syönyt kalaa kuin koulussa ja lomien aikana maalla. Valitin kerran ukilleni suolasärjen pahaa makua. ” Syö tyttö särkeä, niin sinulle kasvaa järkeä” oli huvittunut vastaus. Eräs toinen koiranleuka suvustani tokaisi, että ilmankos ei tuon tytön päätä järki paljon pakota.

Tämän viikon sunnuntaina nostetaan liput salkoon isien ja isoisien kunniaksi. Moni isä ja isoisä saa rakkaudella tehdyn kortin ja isänpäivän lahjan pieniltä ja vähän isommiltakin lapsukaisilta. Isien paras lahja jälkipolvelle on läsnäolo ja kiitollinen mieli jälkikasvusta myös silloin, kun isänä olo on myrskyn silmässä oloa tai arjen jatkuvaa pyörittämistä. Oman isoisäni huumori, syvät huolenrypyt otsalla,,kun hän opetteli kirjoittamaan halvauskohtauksen jälkeen ja hänen sylinsä lämpö ovat painuneet muistini sopukoihin. Samoin kuva hänestä ja isoäidistäni kävelemässä käsi kädessä kylänraittia. Viimeinen muistikuva on noin 30 vuoden takaa, kun vanha mies katsoo tarkkaan kiireestä kantapäähän nuorta sulhasta,joka on viemässä vihille vanhan miehen silmäterän.

”Sinä, Jeesus , tunnet isät kaikkien. Pyydän, että annat heille siunauksen” ( Anna- Mari Kaskinen)