In memoriam

Viikko sitten ukkini kuoli. Hän täyttäisi huomenna 93 vuotta. Minun muistikuvissani ukkini oli aina vanha. Parhaiten muistan viimeiset vuodet, ukki oli jo aika väsynyt, ei jaksanut enää lähteä ulos. Ukki ilahtui suunnattomasti, kun menin käymään. Ukki oli minulle niin läheinen ja tuttu. Mutta kun yritän kaivella muistoja, tajuan että en juuri tuntenut häntä. Mistä hän haaveili nuorena? Mikä hänelle oli elämässä tärkeää? Oliko hän onnellinen? Voiko sanoa tuntevansa ihmisen, jos ei tiedä, mistä hän unelmoi? Tunnenko edes omia vanhempiani? Kun tapaamme, juttelemme mansikoitten kilohinnasta ja naapureiden kuulumisista. Lauantaina on ukin hautajaiset. Jospa minä lakkaisin puhumasta mansikoista. Jospa minä kysyisin isältäni: "Miltä sinusta tuntuu, kun ukki kuoli?" Tai edes kysyisin: "Mitä sinulle kuuluu, isä?"