Valon lävistämiksi

Näyttelijä, kirjailija Hannu-Pekka Björkman tiivistää ylösnousemuksen salaisuuden oivaltavasti: ”Kuoleman hetkellä, tulemme valon lävistämiksi."

Vuoden kierrossa valon määrä lisääntyy aamu aamulta. Yhtä matkaa valon kanssa lähestyy kristikunnan suurin juhla: pääsiäinen. Nuorempana minusta näytti, että pääsiäinen on kaikkialla ja melkein koko yhteiskunta viettää pääsiäistä.Seurakuntatyössä paastonaika ja pääsiäisen pyhiä edeltävä hiljainen viikko tuntuivat osallistumiselta vähitellen tihenevään draamaan. Seurakuntalaisten kohtaamiset hoivakotien ehtoollishetkissä, kouluhartauksissa ja jumalanpalveluksissa huokuivat erityistä syvyyttä. Pääsiäisaamun valo toi lopulta vapautuksen pitkäperjantain hämärästä.Virkavapauden mahdollistama työjakso Haminan sataman merimiespappina avasi pääsiäisenviettoon toisen näkökulman. Satama pyöri täysillä myös hiljaisella viikolla.Merimiespapin ainoat hiljaisen viikon palvelutehtävät olivat suklaan ja pilsnerin hakeminen kirkon kanttiiniin, uusien sanomalehtien vieminen puolalaiselle rahtilaivalle ja kirkon ovien pitäminen auki niiden kahden laivan miehistöille, joista muutamat ehtivät töiltään soittamaan kirkolta perheväilleen. Pääsiäinen ei ollutkaan kaikkialla, tai jos oli, ei se näkynyt.Ei pääsiäistä alussakaan vietetty kaikkialla. Kristinuskon perustavat tapahtumat sijoittuvat suuren Rooman valtakunnan syrjäiseen kolkkaan, Palestiinaan. Olisiko mikään muu kokemus voinut tuoda sanomaa Jeesus Nasaretilaisesta koko maailman kuultavaksi kuin vakuuttuminen tästä: ”Hän on noussut kuolleista!” Koko luomakunta on tullut valon lävistämäksi.