Kappelikissa Helkan havaintoja osa 2

Niinhän siinä kävi että se vessapaperi unohtui ostaa. Hänen piti käydä nopeasti töiden jälkeen kaupassa, minä odotin autossa. Mukana oli rahapussin sijaan ostosten minimoimiseksi vain pieni lahjakortti. Tämä rahallinen rajoite unohtui nähtävästi pian. Niinpä se lahjakortti ei riittänyt ostoksiin ja piti jättää kuulemma yksi ruokapaketti pois. Hän kuitenkin haki sen jälkeenpäin kassalta noudettuaan muutaman kolikon auton hanskalokerosta.

WC-paperi unohtui, vaan sen sijaan hän osti kahta eri kissan hiekkaa! Toinen oli suht tavallista hiekkaa ja toinen oli sellaista Aloe veralla hajustettua (porvarillista) ihmehiekkaa. Minä kyllä arvelin aika kauan ennen kuin uskalsin uuteen ”hiekkaan” astua. Turhaa tuhlausta tuollaiset hienosteluhiekat jos minulta kysytään.

13.10 perjantai oli jännä päivä. Isännällä oli kirjan julkkari -tilaisuus täällä Pyhtäällä ravintola Bakkanaalissa. Äiskä oli mukana ja vastasi siitä, että someen tulee kuvia ja joitakuita videoita tapahtumasta. Minustakin otettiin kirjan kanssa paljon kuvia kotona. Kirjan nimi on Maammetaulu. Kun niistä pippaloista selvittiin oli äiskän taas aika keskittyä seurakunnan töihin.

Sunnuntaina 15.10 oli kuulemma mielenkiintoinen työpäivä. Viisikymmentä vuotta sitten rippikoulunsa käyneet oli kutsuttu kirkkoon ja kirkon jälkeen oli Pitäjäntuvalla kahvit ja seurustelua. Kirkossa luettiin myös niiden silloisten riparilaisten nimet, jotka olivat kuolleet. Heitä oli aika monta, taisi olla yhteensä 43 henkilöä. Ainakin palautteen perusteella ihmiset viihtyivät "riparitapaamisessa" ja hauskaa oli.

Viime viikko oli puolestaan oikein perustyöviikko sunnuntaita lukuun ottamatta. Maanantai ja tiistai olivat vapaapäiviä. Maanantaina oli äiskällä taas kolme tanssituntia joihin en koskaan pääse mukaan. Hän tulee sieltä aina innoissaan ja saattaa nukahtaa poikkeuksellisesti jo ennen yhtä (yöllä).

Mutta ei tässä voi valittaa sillä vapaapäivinä hän on oikeastaan koko ajan kotona ja meillä on rauhallista ja mukavaa. Äiskä heräilee myöhään ja nousee sängystä aikaisintaan puolen päivän aikoihin. Hän nousee laittamaan ruokaa noin kello kahdeksi. Sen jälkeen otamme ruokalevot. Kyllä vapaapäivät ovat mukavia!

Keskiviikko oli taas kokouspäivä Haminassa. Tällä kertaa se oli sellainen suunnittelupäivä. Pohtivat siellä mitkä ovat tapahtumia, joissa tulevat jatkossakin olemaan mukana ja mitkä ovat sellaisia tapahtumia, joissa eivät ehkä enää jatkossa ole mukana. Kertoi kotona, että olivat käyneet mukavia keskusteluja ja nauruakin oli ollut paljon. Eli keskusteluja käydään hyvässä hengessä ja sopivalla huumorilla höystettynä. Ei mitään ryppyotsaista pönöttämistä. Kokouksen jälkeen oli vielä yksi surukotikäynti.

Siellä keskiviikkokokouksissa en kai voi olla mukana, koska kokous on niin pitkä ja joku saattaisi isossa porukassa olla allerginen. Pienemmissä kokouksissa ja Virolahden virastolla saan toistaiseksi olla mukana. Kotikäynnit hän käy ilman minua, mutta on sanonut, että jos joku vaan pyytää ja haluaa, niin kyllä hän sitten minut ottaa mukaan.

Äiskän entinen työkaveri kävi moikkaamassa minua ensimmäisen kerran torstai-aamuna. Hänelläkin on syyskuussa saatu kissa kotona! Sen nimi on Usko. Se on hieno nimi! Helkakin on hieno nimi, koska se juontaa juurensa sanasta helg eli pyhä. Torstaina kävi muitakin vieraita; äiskän veli sekä isännän tytär. Vierailuiden ja puheluiden välissä emäntä kävi yhdessä surukodissa, selasi lukuisia kirjoja ja kirjoitti puheita.

Perjantaina sain olla mukana töissä Virojoen virastolla koko päivän. Hän vain kirjoitti ja kirjoitti. Söi thaikkusalaattia ja kirjoitti. Joi vissyä ja kirjoitti. Oli siunauspuheita ja saarnaa ja seuraavan viikon lehtikirjoituksen suunnittelua. Vahtimestari kävi virastolla hakemassa Haminasta tuomamme uudet albat. Alboja tarvittiin tulevana sunnuntaina, kun oli äiskän virkaan asettaminen Virolahden kirkossa. Hänet asetettiin sunnuntaina(eilen) 22.10.2017 kappalaisen virkaan ja tänään on katseltu tilaisuudessa napsittuja kuvia, joita ihmiset ovat lähettäneet. Siellä on paljon iloisia ja kivoja kuvia! Niitä löytyy myös Haminan seurakunnan sivuilta ja Facebookista.

Siinä se viikko meni ja huipentui upeaan sunnuntaihin. Kyllä häntä vähän silloin sunnuntaiaamulla jännitti, siitä syystä että messussa on harvoin niin montaa kollegaa saarnaa kuulemassa. Seurakuntalaisia äiskä ei ollenkaan jännitä.

Heillä oli kovasti tavaraa kun tulivat messusta. Oli valtavan kauniita kukkia ja lahjoja. Minäkin sain lahjapussin. Hiippakunnan dekaani on kummisetäni ja hän oli myös messussa mukana notaarin ominaisuudessaa. Sain häneltä lahjaksi tosi jännät lelut, toivottavasti äiskä muisti kovasti kiittää.

Sunnuntai-illalla meillä oli muutama vieras, saunoivat ja tekivät hyvää ruokaa. Minä en kauheasti kerjännyt tällä kertaa, koska myskikurpitsarisotto ja tiramisu eivät sisällä jauhelihaa, sydäntä eikä kanaa, joita rakastan yli kaiken.

Uusi viikko alkakoon väsynein mutta hyvin onnellisin mielin.