top of page

Kappelikissa Helka Hildur tuli taloon osa 1


Täällä sitä katsellaan Virojoen seurakunnan viraston ikkunasta ulos. Minä ja palvelijattareni, joka kutsuu itseään äiskäksi.

Hän on kuulema joku Virolahden kappalainen ja minä olen sitten sen mukaisesti nimetty kappelikissaksi. Tapasin tänään neljä työkaveria; Helenan, Arjan, Annan ja Johannan. Osallistuin yhteen kokoukseen.

Vajaa kolme viikkoa sitten tapasin kanttori Niinan, pappi Annan, lastenohjaajat Heidin ja Sailan sekä Niinan tyttäret.

Se oli vapaa ilta, eivät kokoustaneet ollenkaan, vaan sain istua illan aikana monessa sylissä -ja aika pitkään. Niinan koiraakin(kultainen noutaja) tervehdin. Noh...ainakin haistoin. Että olenhan minä jo aika monta uutta ihmistä (ja peräti 2 (suurta) kultaista noutajaa) tavannut.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa oli siis perjantaina 22.9.2017, olen syntynyt 2.7.2017 Salossa (Teijo), sieltä emäntä minut haki kahtaa päivää vaille 12 viikkoisena. Hänellä oli tuona viikonloppuna syyskuun vapaa viikonloppu. Niitä vapaita viikonloppuja on kuulema yksi per kuukausi.

Kotimatka oli rauhallinen melkein loppuun saakka. Minua nukutti koko matkan. Heräsin siihen kun siniset valot vilkkuivat ja kulkuvälineemme alkoi pikkuhiljaa hiljentää. Emäntä oli jotenkin jännittynyt, minkä seurauksena minuakin alkoi jännittää entisestään. Ihan ekaksi -ennen kuin kokonaan pysäytti- hän heitti kaaressa kädestään puhelimeksi kutsumansa laitteen jalkatilaan.

En minä tiedä mitä hän touhusi ja mitä he touhusivat. Johonkin putkeen hän puhalsi ja äänekkäästi jotain ihmeteltiin. Matka kuitenkin jatkui. Parin päivän päästä selvisi, että auto oli ollut katsastamatta. Pääsin sinne katsastus paikkaan mukaan. Siellä ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia. Kaikki hymyilivät.

Ihmettelyä aiheutti se, että tämä kulkuväline on äiskälle uusi (eikä muutenkaan sysivanha auto), paikallisesta liikkeestä ostettu keväällä. Olivat myyneet vahingossa katsastamattoman auton. Useista puheluista päätellen tämä aiheutti pientä suuttumusta emännässä ja asia on vielä jotenkin kesken ja käsittelemättä. ---Olen muuten jo tämän kolmen viikon aikana ehtinyt kuulla pari kertaa, kun hän suuttuu kovemmin, joten voin käyttää sanaa "pientä". Minulle hän ei ole vielä kovasti suuttunut. Voihan olla että onkin, muttei helli näyttää sitä, sillä hänen ja monien mielestä olen niiiiiin söpö.

Emännällä on ollut tässä kolmen viikon aikana melko kohtuullisesti töitä. Hän lähtee tavallisesti matkaan noin 11.00 aikaan ja palaa kahdeksan tai yhdeksän aikaan illalla. Lokakuun alkuun sattui vielä lokakuun kuukausi vapaa, joten vain muutama ilta on venynyt näiden ensimmäisien viikkojeni aikana myöhäiseksi. Yhden yön hän oli poissa kotoa, olivat työtovereiden kanssa virkistäytymisretkellä. Kun äiskä on poissa, niin silloin minusta kyllä huolehtii hyvin isäntä. Häntä ei saa sanoa isiksi, joten en sitten sano. Äiskä kyllä sanoo salaa, olen kuullut.

Tulen kertomaan meidän kuulumisia noin kerran viikossa. Nyt vasta tutustun uusiin ihmisiin ja seurailen näitä kappalaisen hommia. Tänään äiskällä oli 12.00 kokous jossa jo mainitsinkin olleeni mukana. Sen jälkeen hän mietti Arjan kanssa esityslistaa lokakuulta marraskuulle siirtyvään kokoukseen. Näiden jälkeen hän soitti kolme puhelua surukoteihin ja sopi tapaamiset. Sen jälkeen valmisteli vähän ensi pyhän saarnaa sekä lähetti piiiitkän sähköpostin esimiehelle. Taisi olla paljon asiaa.

Näinhän se päivä kulkee kohti iltaa.

Tuo kappalaiseksi kutsuttu ihminen tuossa naputtelee vielä hetken tietokonetta ja minä, kappelikissa makailen leuhkasti työpöydällä ison ikkunan äärellä. Pimenee. Enää ei näe tuulen mukana kulkevia värikkäitä lehtiäkään. Jokohan me lähdettäis kaupan kautta kotiin?

Toivottavasti hän muistaa ostaa sen vessapaperin.

Kappelikissa

bottom of page